Kiinteistövero esteettömyyden työrukkaseksi

Julkaistu: 2012-10-23 | Kirjoittanut: Patrick

Esteettömyysmääräykset esitetään usein osasyyksi pääkaupunkiseudun korkeisiin neliömetrihintoihin. Moni uudempaan asuntoon muuttanut onkin saattanut kummastella suuria kylpyhuoneita sekä pyörätuoliramppien ja hissien määrää. Erityisesti nuoret ja terveet asukkaat vaihtaisivat nämä mielellään hieman halvempaan vuokraan tai lainanlyhennykseen.

Esteettömyys ei kuitenkaan palvele vain synnynnäisesti liikuntarajoitteisia. Kuka tahansa meistä saattaa joku päivä tarvita apuvälineitä liikkumiseensa, oli syy sitten liikenneonnettomuus tai ikääntyminen. Harva meistä haluaisi siinä tilanteessa vielä kaiken kukkuraksi joutua muuttamaan omasta kodistaan.

Esteettömyysmääräykset teettävät kuitenkin päänvaivaa kaupunkia täydennysrakennettaessa, kun vanhan rakennuskannan joukkoon nousevien rakennusten on noudatettava nykymääräyksiä ympäristössä, joka saattaa tehdä määräysten noudattamisen hyvinkin vaikeaksi. Samalla meille jää huomattavat määrät vanhaa rakennuskantaa, joka ei ole nykyvaatimusten mukaista. Mikä siis neuvoksi?

Ehdotan, että kiinteistöveroa korotetaan reilusti ja samalla myönnetään eriasteisia verohelpotuksia sellaisille kiinteistöille, jotka täyttävät tietyt esteettömyyskriteerit. Tällöin vanhan rakennuskannan esteettömyysongelma lähtisi purkautumaan siellä missä ongelmat ovat edullisimpia korjata. Järjestely mahdollistaisi myös määräyksistä poikkeavien rakennusten rakentamisen siten, että kunnat saisivat tuloja, joilla vastata väestön ikääntymisen myötä kohoaviin kotona asumisen tuen menoihin.

Kategoriat: Tiedotteet | Avainsanoina , , | 2 kommenttia

Pohjoismaisia eväitä kuntauudistukseen

Julkaistu: 2012-09-30 | Kirjoittanut: Patrick

Vireillä oleva kuntauudistus on herättänyt suuria tunteita, mutta keskustelu on urautunut lähinnä juupas-eipäs väittelyksi nykyisten kuntien yhdistämisen ja itsenäisten nykykuntien välillä. Suomen kuntien velvoitetaakka on maailman mittakaavassa epätavallisen raskas, mikä puoltaisi suurempia hartioita kantamaan vastuuta., Samalla pienimmän hallintoyksikön kasvu on kuitenkin myrkkyä lähidemokratialle. Onkin välillä hyvä tarkastella aihetta hieman etäämpää. Vilkaistaan siis ensin millaisia paikallishallinnon malleja löytyy muissa pohjoismaissa.

Ruotsi

Ruotsissa toteutettiin suuri kuntauudistus 1971-1974, jolloin noin 800 kunnasta muodostettiin 282 kuntaa. Joitakin kuntia on sittemmin jaettu, joten tällä hetkellä kuntia on 290. Kunnissa on keskimäärin 32 800 asukasta. Vertailun vuoksi Suomessa on 336 kuntaa, joissa asuu keskimäärin 16 075 asukasta. Suurimpien kuntien todettiin pian olevan lähidemokratiayksiköiksi turhan suuria, ja ne jaettiin kunnanosiksi. Kunnanosasta vastaa kunnanosatoimi, jota johtaa kunnanosalautakunta. Alla esimerkkinä Tukholman kunnanosajako asukaslukuineen.

Tukholman kuntaosakartta, perustuu käyttäjien Alex Nordstrom, ja Jniemenmaa karttaan. Lisenssi Creative Commons Attribution ShareAlike 2.5

Ruotsin mallissa on mielestäni valuvika siksi, ettei kunnanosalautakuntia valita suorilla vaaleilla, vaan kunnanvaltuusto nimittää ne muiden lautakuntien tapaan. Pidän tätä huonona kahdesta syystä. Ensinnäkin, ihmiset ovat sitä kiinnostuneempia päätöksenteosta, mitä suoremmin voivat siihen vaikuttaa. Toisekseen, kunnanosalautakuntien kokoonpano ei heijastele paikallisia poliittisia suhteita, mikäli äänestysaktiivisuus vaihtelee kunnan sisällä paljon.

Tanska

Tanskassa tehtiin kuntauudistus 2007, jossa kuntien määrä karsittiin 271:ä 98:n. Kuntien keskimääräinen koko kasvoi 54 000 asukkaaseen keskimäärin noin 16 000 asukkaasta. Samalla aluehallinto uudistettiin viiteen hallintoalueeseen (Region), jotka vastaavat lähinnä terveydenhoidosta ja liikenteestä.

Pääkaupunkiseudun hallintoalue (Region Hovedstaden), lähteet Tanskan hallintomaantieteellinen jakotietokanta DAGI,Tanskan tilastokeskus

Tanskan malli on vähän kuin Kainuun maakuntamallin ja Suomen nykyisen kuntamallin välimuoto. Erityisen oleellisena pidän sitä, että Tanskan mallissa hallintoalue ei ole mikään maakunnan tapainen kuntien hallintohimmeli, vaan kunnallisvaalien yhteydessä pidetään hallintoaluevaalit, joilla hallintoalueen valtuusto valitaan.

Suomen pääkaupunkiseutu

Ruotsin kunnanosamalli on siitä kätevä, että paikallislautakunnat voidaan muodostaa kunnan omalla päätöksellä, ilman mitään muutoksia kuntalakiin. Malli soveltuisi siksi tuontitavaraksi Suomeen vaikka heti. Muilta osin pidän sitä kuitenkin huonosti toimivan mallin purkkakorjauksena. Tanskan malli on demokratiakehityksen ja alueellisen vastuunjaon kannalta mielenkiintoisempi malli, mutta vaatisi melkoiset lainsäädännölliset uudistukset toteutukseen. Jos nyt kuitenkin hetkeksi leikitellään ajatuksella, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri yhdistettäisiin Uudenmaan maakuntaan, liikenneasiat siirrettäisiin sen hoidettavaksi ja alkaisimme järjestää maakuntavaaleja, miten pääkaupunkiseudun kuntarakennetta voisi uudistaa? Yksi mahdollisuus olisi muodostaa kunnat nykyisen suuraluejaon pohjalta:

Pääkaupunkiseudun suuralueet, lähteet aluesarjat,Helsinki Region Infoshare Seutukartta

Puheet kuntien pilkkomisesta saattavat vaikuttaa hieman oudoilta kun Suomessa puhutaan lähinnä kuntien yhdistämisestä. Villakoiran ydin onkin terveydenhuollossa. Suomessa perusterveydenhoitoa järjestää 155 kuntaa tai kuntayhtymää. Ruotsista siitä vastaa 20 maakäräjäkuntaa ja Tanskassa viisi hallintoaluetta. Kuntauudistusta ajetaan lääkkeenä kuntien harteilla lepäävän perusterveydenhuollon kriisiin. Selviäisimme kuitenkin vähemmällä hammasten kiristelyllä, jos Suomessa luovuttaisiin käsityksestä, että Suomen kansa on liian tyhmää äänestääkseen vielä viidensissä vaaleissa. Tällöin päästäisiin osasta siitä demokratiavajeesta, joka piileksii valtion ja kuntien välisillä hallintotasoilla.

PS. Minulta pyydettiin tarkempia tilastotietoja kuntien kokojakaumista, joten tein alla olevan histogramin kuntien kokojakaumista käsittelemissäni kolmessa pohjoismaassa:

Kategoriat: Tiedotteet | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Pohjoismaisia eväitä kuntauudistukseen

Polkeeko Kusti vain supermarkettiin?

Julkaistu: 2012-09-21 | Kirjoittanut: Patrick

"SmartPOST on siellä missä sinäkin"-julistaa Itellan SmartPOST sivusto. Postitoimipaikkojen vähentyessä pakettiautomaattien rantautuminen Suomeen on sinänsä tervetullut asia, mutta toteutus jättää vähän toivomisen varaa. Esimerkkinä kauppakeskus Sellon postin vieressä piileksivä automaatti:

Smartpost-automaatti lymyilee nurkan takana Sellon kauppakeskuksessa.

Espoon SmartPOST automaattilistausta silmäillessä pistää silmään, että ne on Viherlaakson Alepan yhteydessä olevaa automaattia lukuun ottamatta sijoitettu kaupan suuryksiköiden yhteyteen:

Prisma Olarima-pe 8-21 la 8-18 su 12-18
Kauppakeskus Iso Omena,ma-pe 8-21 la 8-18, su 12-18
Kauppakeskus Lippulaivama-pe 9-21 la 9-18 su 12-18
Kauppakeskus Sello, ma-pe8-21 la 8-18 su 12-18
K-Supermarket Mankkaama-pe 8-21 la 8-18 su 12-18
Alepa Viherlaaksoma-la 7-23 su 10-23

On huvittavaa, että samaan aikaan kun Suomessa valitetaan suureen ääneen kaupan keskittymisestä kahden suuren toimijan käsiin, valtio-omisteinen postiyhtiö keskittää omat toimipisteensä näiden ääreen. Alla on esimerkki siitä miten postiautomaatteja voisi sijoittaa toisin:

Døgnposten-asema Aalborgin Lindholmissa, lähijuna-aseman vieressä. © Tomasz Sienicki

Tanskassa automaatteja kutsutaan nimellä Døgnposten eli vuorokausiposti. Monet automaateista on sijoitettu taivasalle, jolloin ne ovat auki kellon ympäri. Toteutuksen erilaisuus liittyy otaksuttavasti siihen, ettei asiamiespostijärjestelmä ole Tanskassa yhtä pitkälle kehittynyt kuin Suomessa. Automaattien sijoittaminen itsenäisesti kytkee postipalveluiden saatavuuden irti kaupallisten palveluiden saatavuudesta.

Tällä on suuri vaikutus kauppaketjujen mahdollisuuteen siirtää logistiikkakustannuksiaan kuluttajille. Keskittäminen säästää kauppaketjujen logistiikkakustannuksia, mutta kasvattaa tuotteiden kokonaispäästöjä ja -kustannuksia, sillä tuotteen matka asiakkaan takakontissa kaupasta kotiin kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin kaupan jakeluautoissa.

Itella kertoo SmartPOSTin UKK-sivuilla seuraavaa:

Millä perusteella automaattien sijoituspaikat valitaan?

Neuvottelemme yhteistyökumppaneidemme kanssa löytääksemme niin yritys- kuin kuluttaja-asiakkaidemme kannalta parhaat vaihtoehdot.

Annan siis VR-yhtymälle ja HKL:lle ilmaisen vinkin: parantakaa asemien palvelutasoa ryhtymällä yhteistyökumppaneiksi.

Kategoriat: Tiedotteet | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Polkeeko Kusti vain supermarkettiin?

Betonilähiön pieni kuntavaalitentti

Julkaistu: 2012-09-21 | Kirjoittanut: Patrick

Alkulämmittely

1. Kuka olet, missä kaupungissa/kunnassa olet ehdolla?

Patrick Jensen, teekkari ja nuorempi ratasuunnittelija Espoosta

2. Oletko kiinnostunut paikasta teknisessä, kaupunkisuunnittelu-, rakennus- tai joukkoliikennelautakunnassa (tai vastaaviin asioihin keskittyneen liikelaitoksen johtokunnassa)?

Yhtä varmasti, kuin hauki on kala!

Ja sitten asiaan

3. Mitkä ovat mielestäsi parhaat keinot tarjota kohtuuhintaista asumista?

Ongelman ydin on liian vähäinen tarjonta, joten Espoon tulee kaavoittaa enemmän ja tehokkaampia asuntotontteja.

4. Kuinka paljon ja minkälaisia tontteja kotikuntasi pitäisi kaavoittaa seuraavan neljän vuoden aikana?

Pääkaupunkiseudun kuntien ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus määrittää, että Espoon tulisi kaavoittaa noin 2500 asuntoa vuodessa, eli noin 250000 kerrosneliömetriä vuodessa. Vuosina 2012-2015 tämä tarkoittaa yhteensä 10 000 asuntoa 1 000 000 kerrosneliömetrillä (100kem²/asunto) Nykyisissä kaavoissa on edellytykset vain 66% tästä eli noin 6600 asunnolle. Omat tavoitteeni ovat kunnianhimoisempia, 4000 asuntoa 400 000 kerrosneliömetrillä.

Tämä uusi kaavoitus tulee keskittää Espoon kaupunkiradan, Länsimetron ja Raidejokerin asemien välittömään läheisyyteen ja sen tulee olla selvästi totuttua kaupunkimaisempaa. Leppävaaran ympäristö on oikean suuntainen esimerkki, vaikkakin mielestäni kaupungiksi vähän yksitoikkoinen.

Pientalorakentamisessa tulee päästä eroon Suomelle tyypillisestä kahtiajaosta, jossa vain kerrostaloasuminen on tiivistä ja omakotiasuminen taas maaseutumaisen väljää. Säteriin rakennettujen townhouse-tyylisten pientalojen tapaisia sovelluksia soisi näkevän nykyistä enemmän.

5. Miten kaupungin tulisi edistää energiatehokasta rakentamista?

Espoo on sitoutunut pääkaupunkiseudun yhteiseen ilmastostrategiaan, jonka tavoitteena on 39% vähennys kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2030 mennessä. Säästötavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan koko rakennuksen elinkaaren huomioivaa toimintaa.

Suurin säästöpotentiaali löytyy jo olemassa olevan, korjausikään tulevan rakennusmassan korjausrakentamisesta. Erityisesti pientalojen omistajille tulisi olla nykyistä enemmän energiatehokkaan korjausrakentamisen neuvontaa, sillä heillä ei välttämättä ole alan asiantuntemusta omasta takaa, mutta heidän omistamissaan kiinteistöissä on suuri säästöpotentiaali.

Uuden rakentamisen yhteydessä on huomioitava paitsi rakennuksen oma energiatehokkuus, myös se, millainen rakennuksen ja ympäristön suhde on. Liikenteen ja palveluiden ratkaisut vaikuttavat kaikki osaltaan kunnan energiatehokkuuteen.

6. Minkä uskot olevan ensi valtuustokauden merkittävin liikenteeseen liittyvä päätös ja mikä on oma kantasi siihen?

Länsimetron jatkaminen Kivenlahteen. Länsimetron jatkaminen heti nykyisen metron tunnelien valmistuttua on tupla tai kuitti -tyyppinen päätös, koska rakentaminen on tällöin huomattavasti halvempaa kuin jos liikennöityä metrorataa ruvettaisiin jatkamaan.

7. Mikä oli kuluneen valtuustokauden hölmöin päätös yhdyskuntarakentamiseen liittyen ja miksi?

Kaavoitusresurssien törkeä tuhlaaminen 13.12.2010 hyväksyttyyn Histan osayleiskaavan, joka kaatui korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 23.8.2012 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisena.

Pakollinen populismiosuus

a) Mitä Espoon kaupungintalolle tulisi tehdä?

Espoon kaupungintalon kunnosta pitää ensin saada kunnollinen selvyys. Toimivan talon purkaminen turhan päiten olisi paitsi typerää, myös veronmaksajien rahojen haaskausta. Espoon keskuksen ilmeen parantamisen kannalta virastotalon uudistamisella olisi suurempi kiire.

Eikä unohdeta talouden realiteetteja

9. Vaalien alla ehdokkaiden suusta kuulee usein ”X:ään pitäisi panostaa” tai ”Y on tärkeää ja sen tulisi näkyä myös budjetissa”. Kaupungin kassa ei kuitenkaan ole pohjaton. Mistä rahat ajamillesi asioille otetaan? Mitä jää tekemättä, mistä leikataan?

Kuten Marko Knuutilan tekemästä visualisoinnista näkee, teknisen ja ympäristötoimen osuus Espoon menoista on vajaan 14% luokkaa.  Säästöjä voitaisiin saada luopumalla eräistä prestiisihankkeista (esim. Tapiolan tekojäärata, joka maksaa n. 1 061 000€ tai noin 10% koko kaupunkisuunnittelutoimen budjetista). Toisaalta tuloja voitaisiin kerätä nykyistä enemmän käyttämällä esim. kiinteistöveroa tehokkaammin.

Kategoriat: Tiedotteet | 1 kommentti