Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen energiatehokkuudesta säätää laskennallisten lämpöhäviöiden enimmäisarvot, jotka uuden rakennuksen on täytettävä saadakseen rakennusluvan. Energiatehokkuusminimit on esitetty seuraavassa taulukossa.
| Käyttötarkoitusluokka Luokka 1) Pienet asuinrakennukset | E-luvun raja-arvo kWhE/(m2 a) | E-luvun raja-arvot koon mukaan kWhE/(m2 a) |
| a) Erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus, joiden lämmitetty nettoala (Anetto) on 50–150 m2 | 200 –0,6Anetto | 170–110 |
| b) Erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus, joiden lämmitetty nettoala (Anetto) on enemmän kuin 150 m2 kuitenkin enintään 600 m2 | 116–0,04 Anetto | 100–92 |
| c) Erillinen pientalo ja ketjutalon osana oleva rakennus, joiden lämmitetty nettoala (Anetto) on enemmän kuin 600 m2 | 92 | 92 |
| d) Rivitalo ja asuinkerrostalo, jossa on asuinkerroksia enintään kahdessa kerroksessa | 105 | 105 |
Asetuksessa on huomattava valuvika: pientalojen energiatehokkuusvaatimukset ovat niin paljon muita rakennustyyppejä löysempiä, että se on ohjaa rakentamaan rivitalojen sijaan erillispientaloja melkein kylki kylkeen.
Asetus ohjaa siis rakentamaan vähemmän energiatehokkaasti, kun pitäisi rakentaa energiatehokkaammin. Lienee sanomattakin selvää, että tämä on älytöntä ja pitäisi korjata oitis.
PS.
Vähimmäisvaatimukset energiatehokkuudesta ovat pohjimmiltaan oire siitä, että energia on liian halpaa ja työ liian kallista, että rakennusten energiatehokkuutta kannattaisi parantaa. Olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi paras keino on korjata energian ja työn hintojen suhdetta mm. verotusta muuttamalla.