Helsinki on päivittämässä pysäköinnin periaatteitaan. Asian tiimoilta käytävän keskustelun helpottamiseksi ajattelin koota muutamia perustavanlaatuisia huomioita siitä miltä pysäköinti näyttäytyy taloustieteellisenä hyödykkeenä ja mitä toimenpidesuosituksia tästä seuraa.
Taloudellisten hyödykkeiden lajit
Taloudelliset hyödykkeet ja palvelut jakautuvat kuuteen luokkaan sen mukaan ovatko ne poissuljettavia, eli voiko käyttäjiä käytännössä estää käyttämästä hyödykettä tai palvelua ja ovatko ne kilpailtuja, eli estääkö käyttäjä jotakuta muuta käyttämästä hyödykettä tai palvelua.
| Poissuljettava Käyttäjiä voidaan estää käyttämästä hyödykettä. | Ei poissuljettava Käyttäjiä ei voida estää käyttämästä hyödykettä. | |
| Kilpaillullinen Hyödykkeen tai palvelun käyttäminen estää jotakuta muuta käyttämästä sitä; hyödyke tai palvelu ruuhkautuu. | Yksityinen hyödyke | Yhteisresurssi |
| Ei kilpailullinen Hyödykkeen tai palvelun käyttäminen ei estä jotakuta muuta käyttämästä sitä; hyödyke tai palvelu ei ruuhkaudu. | Klubihyödyke | Julkishyödyke |
| Vastakilpailullinen Hyödykkeen tai palvelun käyttäminen tekee siitä käyttökelpoisemman muille käyttäjille. Aineettomia hyödykkeitä tai palveluita. | Suljettu verkostohyödyke | Avoin verkostohyödyke |
Hyödykeluokat eivät ole muuttumattomia, vaan kuvaavat miten hyödykkeet toimivat marginaalissa, eli mitä yhden yksikön muutos tarkoittaa seuraavalle käyttäjälle. Kaupungissa, jossa väentiheys ja ajoneuvotiheys ovat suuria ja pysäköinti on vapaata, pysäköintiruutu on käytännössä aina yhteisresurssi.
Yhteisresursseille on ominaista, että ne ovat herkkiä ns. yhteismaan ongelmana tunnetulle ilmiölle. Koska hyödyt pysäköintipaikan käytöstä kohdistuvat yksittäisille käyttäjille, mutta haitat muille pysäköintipaikan etsijöille, pysäköintipaikkoja on kannattavaa käyttää tehottomasti ja niistä on aina pula. Tähän ongelmaan on kolme erilaista ratkaisumallia, jotka luettelen seuraavaksi.
Yhteismaan ongelman ratkaisumenetelmät
Niukkuuden poistaminen
Vuonna 1959 voimaan tulleen Rakennuslain nojalla annettu Rakennusasetus edellytti kuntia osoittamaan pysäköintijärjestelyt asemakaavassa. Asetus määräsi, että julkisen vallan tulee määrätä toteuttamaan niin suuri pysäköintipaikkojen määrä, että pysäköinnistä tulee julkishyödyke.
Rakennusasetus 266/1959 32§, 17. mom
Asemakaava on laadittava siten, että se tyydyttää kaupungin tulevan kehityksen ja että eri tarkoituksiin varataan riittävästi alueita. Mikäli kaupungissa on yleiskaava, on asemakaava laadittava yleiskaavassa olevien periaatteiden mukaisesti, jollei ole syytä niistä poiketa.
Asemakaavaa laadittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:
...
17) yleisiä pysäköimispaikkoja tulee olla riittävästi; samoin on tarpeellisessa määrässä järjestettävä yksityisiä autojen säilytys- ja pysäköimispaikkoja;
Julkishyödykkeiden saatavuus on niin suurta, ettei yksittäinen käyttäjä estä seuraavaa käyttäjää hyödyntämästä sitä. Kaupungit ovat pyrkineet luomaan niin paljon ja edullista pysäköintipaikkoja, ettei pysäköinti riistäytyisi hallitsemattomaksi kadunvarsi- ja maastopysäköinniksi.
Käytännössä tämä tavoite on osoittautunut kaupungeissa mahdottomaksi saavuttaa, sillä pysäköinnin kysyntä voi kasvaa paljon nopeammin kuin pysäköintipaikkojen tarjonta. Vapaa pysäköinti oli Suomen kaupungeissa vielä 1960-luvulla mahdollista, koska autoja oli suhteellisen vähän. Jo 1970-luvulla tultaessa pysäköinnin kysyntään vastaaminen jouduttiin toteamaan mahdottomaksi kaupunkien keskustoissa.
Tänä päivänä vapaa pysäköinti mahdollista lähinnä maaseudulla, jossa kysyntä on alhaisen väestötiheyden ansiosta niin vaatimatonta, että maksuton pysäköintialue tulee harvoin täyteen.
Paikkojen yksityistäminen
Toinen tapa varmistaa paikkojen saatavuus on muuttaa ne yksityisiksi hyödykkeiksi, esim. nimeämällä paikat. Tämä voidaan saavuttaa sakkojen uhalla tai fyysisellä esteellä, joka estää muita käyttämästä paikkaa.
Tämä menetelmä takaa paikasta maksaneelle pysäköintipaikan saatavuuden, mutta soveltuu vain säännölliseen pysäköintiin. Pysäköintiruutujen eriaikaisen käytön kannalta järjestely on myös tehoton, sillä pysäköintipaikat ovat varattuina silloinkin, kun niiden käyttäjät eivät ole paikalla.
Paikkojen hinnoittelu
Perimällä pysäköintipaikoista maksu, niiden kysyntää voidaan alentaa pisteeseen, jossa pysäköintipaikkoja on lähes aina muutama vapaana. Tällöin pysäköintipaikat muuttuvat klubihyödykkeiksi.
Klubihyödykkeen käytöstä perittävä hinta voi joko olla jäsenyyshinta, jolloin "klubin" jäsenmaksu oikeuttaa pysäköintiin tietyin ehdoin, käyttöön perustuva, jolloin jokaisesta pysäköintikerrasta maksetaan erikseen, tai näiden yhdistelmä.
Helsingin nykyinen asukaspysäköintitunnus on esimerkki klubihyödykkeestä, jonka saa käyttöönsä jäsenmaksua vastaan. Vastaavasti taas mittaripaikat ovat käyttöperustaiseen veloitukseen perustuvia klubihyödykkeitä.
Klubihyödykkeen oikea hinnoittelu on kaiken A ja O:
- Jos hinta on liian korkea, pysäköintipaikat ovat vajaakäytöllä ja järjestely on yksittäisille käyttäjille turhan kallis.
- Jos hinta on liian alhainen, pysäköintipaikkojen kysyntä ylittää tarjonnan, eikä paikkoja ole enää vapaana.
Liian halvoiksi hinnoitellut paikat jaetaan lopulta jollain muulla niukan resurssin jakamismenetelmällä.
Yhteenveto
Kertauksena, ratkaisut pysäköinnin saatavuuteen on lueteltu alla olevassa taulukossa.
| Ratkaisu | Käyttökohde |
| Pysäköintipaikkojen rakentaminen | Maaseutu |
| Pysäköintipaikkojen yksityistäminen | Paikat, joille ei ole käyttöä useamman käyttäjän toimesta eri vuorokaudenaikoina |
| Paikkojen hinnoittelu | Paikat, joiden halutaan olevan useamman käyttäjän käytettävissä vuorokaudenaikoina |