Markkinataloudessa eläminen tarkoittaa, että monien hyödykkeiden ja palveluiden kohdistuminen tapahtuu vaihdantana markkinoilla, jolloin vaihdannan välikappaleena käytetään rahaa. Tätä vaihdantaa tutkii oma tieteenhaaransa, taloustiede.

Tietyissä piireissä on suosittua kritisoida tällaista järjestelmää, mutta vaihtoehtoiset niukkojen resurssien jakamisperusteet jäävät usein määrittelemättä. Luetteloin siksi tässä artikkelissa erilaisia vaihtoehtoisia muita tapoja jakaa niukkoja hyödykkeitä ja palveluita. Nämä voivat olla mitä vaan, esim. leipää, asuntoja, pysäköintipaikkoja, lääkäriaikoja, konserttilippuja tai audiensseja Dalai Laman kanssa.

Luetellut jakamistavat esiintyvät hyvin harvoin puhtaina, vaan niitä on yleensä yhdistelty eri tavoin markkinoihin ja toisiinsa. Olen jakanut jakamistavat kahteen kategoriaan. Helpot eivät edellytä paljonkaan tietoa jaettavasta resurssista tai sen kohteesta, vaikeat sen sijaan vaativat.

Helpot

1. Väkivalta ja uhkailu

Ruoasta, vedestä, pesäpaikoista yms. tappeleminen lienee eläinkunnassa yleisin tapa jakaa niukka resurssi. Se on myös ollut läpi ihmiskunnan historian tärkeä tapa määrittää kenelle mikäkin (tai kukakin) kuuluu.

Koska tappeleminen on vaarallista ja kuluttavaa, monet eläinlajit (ja ihmiset) pyrkivät saavuttamaan haluamansa mieluummin uhkailemalla väkivallalla kuin harjoittamalla sitä.

Periaatteessa kaikki muut ihmisten keksimät tavat jakaa niukkoja resursseja pohjautuvat pohjimmiltaan väkivallan uhkaan. Eräs valtion tunnusmerkkejä on sääntöihin perustuva yksinoikeus harjoittaa väkivaltaa. On syytä huomata, että väkivallalla tarkoitetaan tässä sakinhivutuksen lisäksi myös vapaudenriistoa tai omaisuuden riistämistä ihmiseltä.

2. Perinne

Tämä jakoperuste on harvinaistunut, mutta esimerkiksi perinnöt perustuvat perinteeseen, että henkilön puoliso ja jälkeläiset saavat tämän hyödykkeet käyttöönsä. Jakamisperusteena se on yksinkertainen, muttei kovin reilu.

Esimerkiksi kalastuskiintiöitä ja päästö-oikeuksia jaetaan aiemman käytön pohjalta.

3. Tasajako

Tasajako on helppo ja yksinkertainen tapa jakaa niukkoja hyödykkeitä tai palveluita, mutta se edellyttää, että hyödyke tai palvelu on jaollinen.

4. Vuorottelu

Vuorottelu on niin ikään helppo ja yksinkertainen tapa jakaa niukkoja hyödykkeitä tai palveluita, mutta se edellyttää, että hyödykkeen tai palvelun hyöty voidaan jakaa ajallisesti.

5. Jonottaminen

Niukkaa hyödykettä tai palvelua voidaan jakaa sitä jonossa odottaville saapumisjärjestyksessä niin, että pisimpään jonottaneet saavat hyödykkeen tai palvelun käyttöönsä ensimmäisinä. Jono on yksinkertainen ja helppo jakamisperuste, mutta ei välttämättä kovin reilu, mikäli eräillä on paremmat edellytykset jonottaa tai mahdollisuus liittyä jonoon aikaisemmin kuin toisilla.

Esimerkkejä jonotettavista hyödykkeistä ja palveluista ovat kassapalvelut ja elintensiirrot.

6. Kilpajuoksu

Kilpajuoksussa niukat resurssit päätyvät niille, jotka ehtivät ensin paikalle ja loput jäävät ilman. Jaettavan resurssin määrä saattaa olla rajallinen tai rajattu.

Monelle työmatka-autoilijalle lienee tuttu lause: "Pitää lähteä aikaisin, jotta löytää vielä paikan."

7. Arvonta

Arvonnassa hyödyke tai palvelu jaetaan arvalla. Menetelmä on helppo, mutta ei kovin reilu, sillä arpaonni ei katso tarvetta.

Vaikeat

8. Tarveharkinta

"Jokaiselle tarpeen mukaan." Tarveharkinta voi olla reilu jakamisperuste, mutta ne on myös hyvin vaativa tapa jakaa niukkoja resursseja, sillä se edellyttää harkinnan harjoittajalta syvällistä tietämystä jaettavasta resurssista ja sen kohteesta. Tarveharkinta tarjoaa myös loistavat puitteet mielivallan harjoittamiseen. Tämän takia tarveharkintaa on usein rajattu säännöin.

Esimerkkejä tarveharkintaisista hyödykkeistä tai palveluista ovat esim. lääketieteelliset tutkimukset, joihin pääsee vain lääkärin lähetteellä.

9. Aänestys

Äänestys on tarveharkinnan yleistetty muoto. Äänestyksen reiluus riippuu äänioikeuden määräytymisperusteista. Kohdistamistapa edellyttää äänestäjältä viitseliäisyyttä perehtyä resursseihin ja niiden kohteisiin.

Esimerkiksi taloyhtiöiden budjettipäätökset ovat esimerkki äänestämällä tapahtuvasta resurssien kohdistamisesta.

10. Palkkio

Palkkio on myös tarveharkinnan eräs muoto, jossa niukkaa hyödyke jaetaan palkkiona jostain suorituksesta. Palkkio on verraten helppo jakaa, mutta siinä on ongelmana, etteivät palkkion yleinen arvo ja vastaanottajan kokema hyöty välttämättä vastaa toisiaan. Siksi palkkiot ovat rahana maksettavaan palkkaan nähden harvinaisia.

Esimerkiksi työsuhde-asunto tai ruokalalounas ovat esimerkkejä palkkiosta.