Pienituloiset asuntokunnat voivat Suomessa hakea yleistä asumistukea asumismenojensa kattamiseksi. Asumistuen maksaa KELA, eli se tulee valtion budjetista. Asumistukea maksettiin v. 2013 Suomessa 669.5 miljoonaa euroa, josta valtaosa suuriin kaupunkeihin.
Kaupunkien kiinteistönomistajille tilanne on suorastaan hyödyllinen, sillä kaupunkiasuntojen jatkuva hintojen nousu kasvattaa heidän omaisuutensa arvoa. Sijoitusasuntojen omistajille asumistuki myös takaa tietyn minimitulon, mikä asiantuntijoiden mukaan nostaa asumisen hintaa.
Asumisen hinta kasvukeskuksissa on saatava laskuun, mutta yleisen asumistuen lakkauttaminen ei ole inhimillinen vaihtoehto niille noin 192 000 asuntokunnalle, joille asumistukea maksetaan. Pitkällä tähtäimellä on kuitenkin pyrittävä tilanteeseen, jossa asumistukea ei tarvitsisi maksaa kenellekään. Tämä onnistuu siirtämällä yleisen asumistuen maksuvastuu kunnille.
Kunnilla ei nykyisen järjestelmän vallitessa ole kannustinta kaavoittaa ja rakennuttaa asuntoja, sillä korkeat asumiskustannukset eivät suoraan tunnu niiden budjetissa. (Joidenkin kuntien osalta asumiskustannukset ovat kyllä alkaneet vuotaa toimeentulotukeen, mutta siitä lisää jäljempänä.)
Kun yleinen asumistuki siirretään kuntien maksettavaksi, kunnille muodostuu välittömästi taloudellinen kannustin kasvattaa kaavatarjontaa ja lisätä sosiaalista asuntotuotantoa, sillä kallis asuminen tuntuu yhtäkkiä kaikkien kuntalaisten kukkarossa.
Noin yleisemmin on myös pidettävä hyvänä periaatetta, että maksuvastuu on sillä, jolla on asiaan eniten vaikutusmahdollisuuksia. Kunnilla on Suomessa hyvin vahva asema maankäytön ohjauksessa, joten niiden tulisi myös kantaa seurauksista vastuu. Tähän asti kuntia on yritetty patistaa kaavoittamaan kuntien ja valtion välisin MAL-sopimuksin, vaatimattomalla menestyksellä.
Kuntien talouden kannalta ehdottamani järjestely olisi kuitenkin tuhoisa ilman vastavuoroisia kevennyksiä. Kuten aiemmin huomautin, monissa kunnissa asumistuen riittämättömyys on ajanut asuntokuntia toimeentulotuen piiriin. Toimeentulotuen on tarkoitus olla viimesijainen ja väliaikainen tukimuoto. Sen maksuvastuu jakautuu nykyään tasan puoliksi valtion ja kuntien välillä. Toimeentulotuen maksuvastuun siirto kokonaan KELAn vastuulle vähentäisi kuntien menoja n. 368,2 miljoonaa €. Muutos lisäisi kuntien nettomenoja alkuun n. 300 miljoonalla, eli noin 0,7%, mutta summa laskisi asuntojen tarjonnan parantuessa.