Matti Seppälä esitti Helsingin Sanomissa 2.1.2014 Helsingin peltojen kaavoittamista pientaloalueiksi lääkkeeksi pääkaupunkiseutua piinaavaan asuntopulaan:
Jos kaupunki kaavoittaisi pellot omakotitonteiksi ja rahastaisi niistä kohtuullisesti, väkiluku kasvaisi ja asuntojen hinnat laskisivat.
Ajatus perustuu siihen ettei kaupunki näytä siltä, miltä kaupungin otaksuisi näyttävän:
Kun lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle, ulkomaalaiset matkustajat kyselevät, missä se kaupunki on. Näkyy peltoja, metsiä, kallioita ja pieniä hajallaan olevia kyliä.
Ilmasta katsoen suuret omakotitalolähiöt näyttävät vaikuttavilta. Ne ovat pinta-alaltaan suuria, jonka on helppo tulkita tarkoittavan, että niissä asuu paljon ihmisiä. Ikävä kyllä HSY:n väestötietoruudukon numerot eivät tue tätä ajatusta:
Väestöruudukkoaineiston alueella asuvista 1066679 henkilöistä yli puolet asuu ruuduissa, joiden väestöntiheys ylittää noin 4500 asukasta/km². Alla olevassa kartassa nämä alueet on merkitty tummalla oranssilla tai tummemmalla värillä.
Tietolähteet: HSY
Puolet pääkaupunkiseudusta viihtyy muutamalla hassulla pläntillä. Tosiasia on, että Helsingin, Espoon ja Vantaan olemassa olevilla laajoilla omakotitaloalueilla asuu niiden koosta huolimatta melko vähän ihmisiä.
Saman päätelmän voi tehdä myös ihan nopeasti laskemalla. Jos otetaan vaikka Viikin koetilan 160 ha peltoa ja kaavoitetaan ne tyypillisen omakotitaloalueen aluetehokkuudella 0,15, saadaan 45 neliön asumisväljyydellä asunnot 4800 ihmiselle. Jos oletetaan niihin muuttavien talouksien kooksi keskimääräistä suurempi 2,5, tämä tarkoittaa noin 1920 asuntoa. Saattaa kuulostaa vaikuttavalta, mutta Helsingin solmiman maankäytön, asumisen ja liikenteen tavoitesopimuksen mukainen tavoite on noin 12 500 asuntoa vuodessa.
Paketoimalla pellot pientaloiksi saadaan kyllä yksityistettyä kaupunkilaisten rakastamat virkistysalueet harvojen pihoiksi, mutta asuntopulaa se ei ratkaise. Asuntopula ratkeaa vain kaavoittamalla lisää kaupunkia.