Pääomatulojen osittaminen kunnille on ollut viime aikoina esillä mediassa ja herättänyt jonkin verran vastakaikua vasemmistossa. En itse pidä sitä kauhean hyvänä ajatuksena.
Aku Ankan lukijat tunnistavat varmaan useammastakin tarinasta tilanteen, jossa kunnan ehdottomasti varakkain asukas, Roope Ankka, saa halumansa luvat, tilat tai muut edut uhkailemalla pormestari Pösöä ja Ankkalinnan muita kunnanisiä kirjojen siirtämisellä Hanhivaaraan. Roopen maksamat verot muodostavat niin suuren osuuden Ankkalinnan verokertymästä, että se olisi kaupungin taloudelle mieletön katastrofi. Siksi kaupunki taipuu kerta toisensa jälkeen.
Kotimaan vaihto edellyttää sentään vähän vaivannäköä, kuntaan pääsee asukkaaksi ostamalla asunnon ja vaihtamalla kirjat sinne. Kenelläkään Suomen miljardööreistä ei ole sentään fantastiljoonien omaisuutta, mutta mikäli joku osuus pääomatuloveroista siirtyy kuntien välisen verokilpailun piiriin, ei ole kovinkaan epätodennäköistä, että Suomeen syntyisi pienois-Ankkalinna, jota isokenkäiset käytännössä hallitsevat.
Kuntien nykyinen veromalli, jossa tulot kertyvät enimmäkseen ansiotuloveroista ja kiinteistöveroista, kannustaa pitämään huolta keskiluokkaisesta palkansaajasta. Vaikka tämä toisinaan johtaa vähävaraisten sorsimiseen, pidän sitä kuitenkin parempana kuin veromallia, joka kannustaa kunnallispäättäjiä suomaan hyvin varakkaille erioikeuksia muiden kuntalaisten kustannuksella.