Esteettömyysmääräykset esitetään usein osasyyksi pääkaupunkiseudun korkeisiin neliömetrihintoihin. Moni uudempaan asuntoon muuttanut onkin saattanut kummastella suuria kylpyhuoneita sekä pyörätuoliramppien ja hissien määrää. Erityisesti nuoret ja terveet asukkaat vaihtaisivat nämä mielellään hieman halvempaan vuokraan tai lainanlyhennykseen.
Esteettömyys ei kuitenkaan palvele vain synnynnäisesti liikuntarajoitteisia. Kuka tahansa meistä saattaa joku päivä tarvita apuvälineitä liikkumiseensa, oli syy sitten liikenneonnettomuus tai ikääntyminen. Harva meistä haluaisi siinä tilanteessa vielä kaiken kukkuraksi joutua muuttamaan omasta kodistaan.
Esteettömyysmääräykset teettävät kuitenkin päänvaivaa kaupunkia täydennysrakennettaessa, kun vanhan rakennuskannan joukkoon nousevien rakennusten on noudatettava nykymääräyksiä ympäristössä, joka saattaa tehdä määräysten noudattamisen hyvinkin vaikeaksi. Samalla meille jää huomattavat määrät vanhaa rakennuskantaa, joka ei ole nykyvaatimusten mukaista. Mikä siis neuvoksi?
Ehdotan, että kiinteistöveroa korotetaan reilusti ja samalla myönnetään eriasteisia verohelpotuksia sellaisille kiinteistöille, jotka täyttävät tietyt esteettömyyskriteerit. Tällöin vanhan rakennuskannan esteettömyysongelma lähtisi purkautumaan siellä missä ongelmat ovat edullisimpia korjata. Järjestely mahdollistaisi myös määräyksistä poikkeavien rakennusten rakentamisen siten, että kunnat saisivat tuloja, joilla vastata väestön ikääntymisen myötä kohoaviin kotona asumisen tuen menoihin.
Jos esteettömyyttä tuetaan, esittämäsi tuki kaikille esteettömille asunnoille on järkevämpi kuin nykyinen uusien asuntojen esteettömyyspakko. Se tosiaan ohjaa esteettömyyden lisäämisen sinne, missä se käy halvimmin.
Vielä parempi olisi luopua pakoista ja tuista. Esteettömyyden hyödyt eivät ole ulkoishyötyjä. Tuetaan ennemmin liikuntarajoitteisia samoilla rahoilla, niin he löytävät parhaat ratkaisut.
Kuka tahansa voi vammautua milloin tahansa, mutta se ei tarkoita, että hänen kannattaisi maksaa sitä varten noin kallista vakuutusta kuin esteettömyys nykyisessä kodissa.
Tapauskohtainen tukeminen on teoriassa hyvä, mutta käytännössä huono ratkaisu. Rakentamisen kustannusrakenne on sellainen, että toteutettujen suunnitteluratkaisujen muuttaminen jälkikäteen on moninkertaisesti kalliimpaa kuin asian huomioiminen suunnittelussa. Tältä osin esteettömyys siis on yhteiskunnan näkökulmasta järkevä investointi.
Minusta on lisäksi kestämätön ajatus, nykyisen julkisen talouden tilanteen tuntien, pakottaa vammautunut henkilö paperisotaan virkakoneistoa vastaan todistaakseen olevansa oikeutettu tukiin.